Taloyhtiön, tai tarkasti ottaen, Etuisännöinti Ay:n hankkima "urakoitsija", hra Haarala oli siis kieltäytynyt korjaamasta tekemiään virheitä, kerännyt tavaransa ja häipynyt kohteelta. Eikä hänestä sen koommin mitään kuulunutkaan...
Korjaustyöt asunnossamme siis seisoivat. Taas...
Laadimme reklamaation, johon kokosimme kaikki korjauksessa tehdyt virheet - lattia, laatoitus ja kaapisto. Muutahan ei korjaukseen ollut sisältynytkään.
Reklamaation liitteeksi laitoimme runsaasti valokuvia siitä, miltä asuntomme oli näyttänyt ennen korjaustöiden aloittamista ja miltä siellä näytti "korjaustöiden" jälkeen. Kaikkiaan kahdeksan kuvaliitettä.
Reklamaatio liitteineen lähetettiin 18.2. isännöitsijätoimistoon herroille Mathlin ja Annala.
Hra Annala suvaitsi vastata reklamaatioomme 20.2. Vastaus oli taloyhtiön edustajalta todella kummallinen.
Hra Annala ehdotti sähköpostissaan, että annettaisiin urakoitsijan tehdä työ valmiiksi, katselmoitaisiin se ja kirjattaisiin huomautettavat asiat ylös.
Urakoitsija korjaisi virheet niin, että lopputulos tyydyttäisi meitä.
Asunnossamme voitaisiin tehdä katselmus ja käytäisiin läpi "meitä askarruttavat asiat"
Siis, mitä ihmettä??? Siis urakoitsija, joka oli juuri kieltäytynyt korjaamasta virheitään ja häipynyt paikalta?
Siksi toisekseen, jo Sokea Erkkikin otsallaan näkisi heti, ettei työn jatkaminen nykyisestä tilanteesta olisi millään tavalla järkevää. Lattian asennuksen virheet on mahdollista korjata vain lattia purkamalla. Joka paikasta, koska lattia on vino joka paikasta. Jotta lattia voitaisiin purkaa myös keittiöstä, pitäisi kaikki lattialla olevat kaapit ja laatikostot purkaa pois tieltä. Koska kaapistot ovat väärän mittaiset, ne pitäisi joka tapauksessa palauttaa valmistajalle ja vaihtaa oikean kokoisiin. Jotta oikean kokoiset kaapistot saataisiin oikeille paikoilleen, pitäisi väärin asennettu laatoitus purkaa, jotta alle jätetyt laatat saataisiin purettua. Koska laatoitus pitäisi joka tapauksessa purkaa ja ne riittäisivät koko keittiöön, ne pitäisi tilata uudet. Riittävä määrä.
Suomeksi sanottuna: Koko työ pitäisi aloittaa alusta.
Hra Annalalta vei viisi päivää vastata viestiimme. 25.-26.2. vaihdetuissa viesteissä sovittiin katselmus asunnossamme tapahtuvaksi 28.2. torstaina klo 0900. Ehdin saada kiinni rakennusalalla työskentelevän kaverini ja sovimme, että hän osallistuisi katselmukseen aseistautuneena pitkällä vatupassilla. Hra Annala tuskin omistaisi sellaista.
Tapasimme asunnossamme varoiksi puoli tuntia etukäteen, jotta ehtisimme käydä virheet pikaisesti läpi ennen hra Annalan saapumista. Kokeneen rakennusmiehen silmä poimi heti lukuisia virheitä, joita en itse ollut osannut katsoa "sillä silmällä". Hra Haaralan haukkuman parketin irvistykset johtuivatkin alustan epätasaisuudesta, eivät huonosti tehdyistä ponteista. Tasoittamalla pohja samaan korkoon poistuisivat irvistyksetkin.
Sitten saapui Hra Annala jotakuinkin ajoissa. Ilman vatupassia. Alettiin käymään reklamaatiotamme läpi rakennusalan ammattilaisen avustaessa. Osoitetuille virheille hra Annala viittasi kintaalla ja ilmoitti lattia tehdyksi juuri vaatimuksemme mukaisesti... Kaapistojen virheet hra Annala kuittasi sillä, että hän oli nähnyt lasermittakuvat ja jatkoi, ettei "perustasoon kuulunut mittatilauskaapistot". Kaapit kuulemma säädettäisiin. Edelleen hra Annala väitti "urakoitsijaan" vedoten, että olisin "hyväksynyt" laattojen asennustavan...
Hetki pieni. Emme olleet vaatineet lattian asentamista vinoon. Olimme suostuneet maksamaan perustason ylittävän osuuden ja herrat Annala ja Mathlin olivat aiemmassa katselmuksessa luvanneet juuri sellaiset kaapistot, kun halusimme. Ja kirsikkana kakussa, olinhan selkeästi ilmoittanut hra Haaralalle, ettei laattojen liimaaminen vanhojen päälle ole mitenkään hyväksyttävää.
Ilmoitin hra Annalalle, että "urakoitsija" Haarala puhui muunnettua totuutta. Rakennusalan ammattilainen huomautti väliin, että on aivan yhden tekevää, miten on tehty aiemmin. Korjauksessa tulisi ehdottomasti noudattaa nykyajan rakennus- ja asennusohjeita.
Hra Annala vaati ilmoitusta, milloin korjaustyön saisi saattaa päätökseen. Ilmoitin, että sitten, kun reklamaatiossamme olevat virheet on korjattu. Hra Annalan sanavarasto ei ilmeisesti sisällä "sitten, kun" lauseita. Lausehan tarkoittaa, että ensin korjataan virheet ja sitten tehdään työ loppuun.
Katselmus päättyikin sitten viidessätoista minuutissa, kun hra Annalalle tuli yht'äkkiä kiire muualle. Viime sanoikseen hän ilmoitti "odottavansa meiltä kirjallista ilmoitusta, koska työn saa tehdä loppuun...". Jäimme hämmentyneinä kahden rakennusalan ammattilaisen kanssa, ja minun piti oikein varmistaa, että sanoinko jotain, mikä ei ollut selvästi ymmärrettävissä? Rakennusammattilainen totesi, että hän ainakin ymmärsi kaiken, mitä sanoin.
Kirjeenvaihto sähköpostilla jatkui yksitoikkoisissa merkeissä. Hra Annala vaati meiltä jyrkkään sävyyn ilmoitusta siitä, koska työt voidaan jatkaa loppuun. Vastailimme yhtä jyrkkään sävyyn, "että sitten, kun virheet on ensin korjattu"
tiistai 26. maaliskuuta 2019
maanantai 25. maaliskuuta 2019
Päivät 121 - 130: Kun kaikki meni pieleen. Aivan kaikki
Piipahdin hakemassa postit. "Parkettifirma" oli levittänyt 69 m2 parkettia yhdessä päivässä asuntomme lattialle. Tullessani "pojat" olivat jo lopettelemassa ja kehuivat, miten asunnossa ollut paha haju oli asennustyön yhteydessä "hävinnyt". Kummastelin mielessäni, mitä näillä kahdella oli keskenään tekemistä. Samassa yhteydessä urakoitsija Haarala äimisteli, miten valitsemassamme Tarkettin parketissa on niin huono lukkoponttijärjestelmä, kun ne eivät mene kiinni kunnolla. Kyllä Lamellan parketti olisi ollut parempi, kun se menee ihan kiinni.
Ihmettelin pontevaa lausuntoa, kun liikkeessä nähtävillä ollut malli oli saatu aivan saumattomasti kiinni. Olikohan "pojilla" ollut varmasti oikeat työkalut parketin asennukseen? Ja olikohan niillä varmasi ollut Tarkettin asennusohje käytössä?
Seuraavaksi odotettaisiin sitten keittiökalusteita ja laattoja...
Pukkilasta ilmoitettiin sitten, että tilaamamme laatat olisivat noudettavissa. Kävin hakemassa kaksi pakettia, 132 kappaletta laattoja. Tilaus oli mitoitettu alkuperäisen laatoituksen mukaan. Niitä oli seinässä kolmessa rivissä yhteensä 129 kappaletta. Vei laatikot asuntoon ja katselin hieman "parkettifirman" työn jälkeä. Kirjaston ovi ei jostain syystä mennyt kiinni. Ovi otti alaosastaan kiinni karmiin niin, että ovi meni noin 2 milliä karmin päälle. Kummallista. Ei kait seinän tai oven pitäisi liikkua, kun lattiaa tehdään. Aloin sitten katselemaan tarkemmin lattan ja oven suhdetta. Kun ovi oli auki, oli oven ja lattian välissä noi neljän millin rako. Kun ovi oli kiinni, tai siis karmia vasten, oli rakoa melkein 20 milliä. Piti oikein kaivaa vatupassi esille ja tarkastella lattiaa oikein sillä silmällä. Osoittautuikin, että lattia oli joka paikasta vinossa johonkin suuntaan.
Pahimmat vinoudet oli niissä kohdissa, mistä lattiapäällyste oli poistettu betonipintaa myöten.
Hra Haarala soitteli koska olisi tarve päästä tuomaan keittiökalusteita asuntoon. Samassa yhteydessä sovittiin tapaaminen asunnossa jo samalle päivälle. Ajoin asunnolle ja kohta saapui Haaralakin pitkän vatupassin kanssa sinne. Mittailtiin lattioita ja Haarala tuumaili, että "onhan näitä heittoja, mutta niin on kuulemma uusissakin taloissakin, eikä niitä tavarantarkastajatkaan määrää korjattaviksi.." Sitä mukaa, kun heitot pahenivat, koveni ääni kellossa: "Ittehän vaadit, että lattia pitää tehdä täsmälleen samaan korkoon vanhan kanssa. Nyt se on. Olen sanani mittainen mies...". Rohkenin olla asiasta eri mieltä, että kun uutta asennetaan, pitää se tehdä priimaa ja ohjeiden mukaan. Eikä lattian vinous ole asennusohjeen mukaan sallittua. Taisi tasoitus jäädä tekemättä? "Joo, ei siinä sellaista alettu tekemään. Olis pian korko alakanu muuttumaan...". Yritin vielä sanoa, että kuivauksen tehnyt WD-kuivaus oli suositellut vanhan pohjanmateriaalin poistamista kauttaaltaan... "Joo, minä en sellaisille WD-kuivauksille juuri arvoa anna...". Tulipahan tuokin selväksi...
Sitten hra Haarala rupesi kehua retostamaan itseään, miten "hyvässä maineessa" hän on Espoossa, ei tarvitse edes mainostaa ja töitä riittää. Pidin mölyt mahassani, kun asiakkaan näkökulmani oli siihen astisten kokemuksen perusteella muodostunut aika tavalla erilaiseksi.
Pahempaa oli tulossa...
Haarala nimittäin soitti, että nyt keittiökalusteet ovat alustavassa asennuksessa, tiskiallas liimauksessa eikä mihinkään saisi koskea. Samaan hengenvetoon hra Haarala sanoi, ikään kuin ilmoitusluonteisesti, että hän laittaa uudet laatat vanhojen päälle. Hämmästyin tätä puolipiilotellen tehtyä ilmoitusta. Ilmoitin ykskantaan, ettei sellaista ole tapana tehdä, vaan vanhat laatat on ensin poistettava. Niinhän oli tehty päätyseinällekin, joskin uusittu levytys meni osittain sivuseinille jätetyn laatoituksen päälle. Olinhan tästä huomauttanut aiemmin. Hra Haarala kiihtyi, ja selvitti asian olevan "ihan lain mukainen" ja sellaista tehtävän käytännössä joka paikassa nykyään. Lainkohta jäi tosin siinä hätäkässä tarkastamassa. Verukkeita tuli solkenaan, milloin oli vesieristys menossa piloille ja milloin lattiaan tulisi kolhuja piikattavista lattioista ja sitä paitsi isänöitsijä...
Menin illalla katsomaan, mitä asunnossamme oikein tapahtui. Siellä kaameus sitten paljastui. Keittiökaapistot olivat joka suhteessa väärän mittaiset. Laattaepisodin perimäinen syykin selvisi. Kaapistot olivat pari senttiä alkuperäistä matalammat. Tämän seikan peitääkseen hra Haarala oli muuttanut laattojen jakoa laskemalla kaikkia rivejä pari senttiä alaspäin. Sen jälkeen hän oli lisännyt 2-3 cm soirot välitilan yläosaan. Päätyseinä oli vielä laatoittamatta kokonaan. Ehkä hra Haaralalle paljastui, etteivät uudet laatat enää riittäisi kasvaneen kulutuksen takia.... Laatat oli todellakin liimattu vanhojen päälle. Ne näkyivät uusien laattojen raoista selvästi, kun olivat alaosaltaan tyhjän päällä.
Alakaapistot olivat jotain sekundatuotteita, eivätkä sovittuja Novartin kaapistoja. Kaapistot ja pöytälevyt olivat liian leveitä. Tämä johtui siitä, että mitat oli otettu vanhoista kaapistoista, ennen kuin hra Haarala asensi päätyseinään alkuperäistä paksummat levyt. Levyt oli nekin asennettu vinoon ja seinän keskelle oli jätetty omituinen pullistuma. Liekö rakenne muuttanut muotoaan vesivahingon seurauksena, mene ja tiedä. Seurauksena oli, että pöytälevy oli molemmista päistään reilut 10 mm irti seinästä. Jos toisen pää painoi kiinni, toinen pää irtosi seinästä jo 20 mm. Pullistuman johdosta alakaappeja ei saanut suoraan. Toisen kaapin ja seinän väliin jäi sormen mentävä rako, toinen kaappi oli saatu seinään kiinni. Kaappien välissä oli tila tiskikoneelle. Tiskikoneen luukku oli alkuperäisessä rakenteessa samassa tasossa vieressä olevien kaappien ovien kanssa. Nyt ovet ja luukut tulisivat porrastetusti. Emme pitäneet ajatuksesta. Eikä tiskikonetta muutenkaan olisi saanut vanhalle paikalleen: Tiskiallas oli liimattu silikonilla tai vastaavalla niin taakse, ettei tiskikoneen "AquaStop"-murkula enää mahdu sille varattuun tilaan. Mitään sapluunaa ei altaan aukon sahauksessa oltu käytetty, jolloin aukko oli niin iso, etteivät altaan alla olevat kiinnitysruuvit ja pidikkeet enää tavoittaneet aukon reunoja. Allas jäi siis pelkän liimauksen varaan. Eipä tuo olisi pitkään kestänyt.
Koska alakaapistot eivät enää mahtuneetkaan paikoilleen, tuli myös kaapistojen päihin, samaan tasoon ylä- ja alakaapistojen kanssa tulevien pystykaappien asennuksessa ongelmia. Pystykaapit eivät enää sopineetkaan alkuperäisille paikoilleen, joten ne piti vääntää vinoon. Kaventuneiden asennustilojen johdosta oli hra Haarala yrittänyt jyrsiä pöytälevyjä lyhyemmiksi, jolloin niistä oli poistettu samalla päätyihin liimattu melamiinipinta. Liimauksen ja pinnan tarkoituksena on tehdä lastulevypinnasta vesitiivis. Nyt vesitiiviys oli omintakeisten muutostöiden johdosta menetetty, ja tiedossa olisi tason turpoaminen ennemmin tai myöhemmin.
Soitin hra Haaralalle. Urakoitsija oli postissa noutamassa valitsemiamme vetimiä hävittämiensä tilalle.
Selostin havaintoni. Hra Haarala väitti kiven kovaan, että kaapistot olivat täsmälleen saman korkuisia, kuin entisetkin. Siitä oli laser-mittauskuvat. Laatat olivat täsmälleen samalla tasolla, kuin entisetkin ja samoissa paikoissa.
Ehdotin kohteliaasti, että hra Haarala pysyisi totuudessa. Koska kaapistot olivat väärän kokoisia, niitä ei otettaisi virheellisinä vastaan ja ne pitäisi joka tapauksessa viedä pois ja vaihtaa uusiin, niin samalla hra Haarala voisi korjata laatoituksessa ja lattiassakin olevat virheet. Hra Haarala huusi, ettei hän korjaa yhtään mitään, vaan käy keräämässä kamansa asunnosta ja häipyy. Kerroin relamaation seuraavan perässä. Hra Haarala jatkoi huutamista, ettei haittaa yhtään.
Iltapäivän päätteeksi tehty pikainen tarkastuskäynti asunnossamme osoitti hra Haaralan sanansa mittaiseksi mieheksi. Hän oli kerännyt tavaransa ja häipynyt. Sen koommin emme ole kuulleet hra Haaralasta pihaustakaan. Sanansa mittainen mies... Totta puhui.
Ihmettelin pontevaa lausuntoa, kun liikkeessä nähtävillä ollut malli oli saatu aivan saumattomasti kiinni. Olikohan "pojilla" ollut varmasti oikeat työkalut parketin asennukseen? Ja olikohan niillä varmasi ollut Tarkettin asennusohje käytössä?
Seuraavaksi odotettaisiin sitten keittiökalusteita ja laattoja...
Pukkilasta ilmoitettiin sitten, että tilaamamme laatat olisivat noudettavissa. Kävin hakemassa kaksi pakettia, 132 kappaletta laattoja. Tilaus oli mitoitettu alkuperäisen laatoituksen mukaan. Niitä oli seinässä kolmessa rivissä yhteensä 129 kappaletta. Vei laatikot asuntoon ja katselin hieman "parkettifirman" työn jälkeä. Kirjaston ovi ei jostain syystä mennyt kiinni. Ovi otti alaosastaan kiinni karmiin niin, että ovi meni noin 2 milliä karmin päälle. Kummallista. Ei kait seinän tai oven pitäisi liikkua, kun lattiaa tehdään. Aloin sitten katselemaan tarkemmin lattan ja oven suhdetta. Kun ovi oli auki, oli oven ja lattian välissä noi neljän millin rako. Kun ovi oli kiinni, tai siis karmia vasten, oli rakoa melkein 20 milliä. Piti oikein kaivaa vatupassi esille ja tarkastella lattiaa oikein sillä silmällä. Osoittautuikin, että lattia oli joka paikasta vinossa johonkin suuntaan.
Pahimmat vinoudet oli niissä kohdissa, mistä lattiapäällyste oli poistettu betonipintaa myöten.
Hra Haarala soitteli koska olisi tarve päästä tuomaan keittiökalusteita asuntoon. Samassa yhteydessä sovittiin tapaaminen asunnossa jo samalle päivälle. Ajoin asunnolle ja kohta saapui Haaralakin pitkän vatupassin kanssa sinne. Mittailtiin lattioita ja Haarala tuumaili, että "onhan näitä heittoja, mutta niin on kuulemma uusissakin taloissakin, eikä niitä tavarantarkastajatkaan määrää korjattaviksi.." Sitä mukaa, kun heitot pahenivat, koveni ääni kellossa: "Ittehän vaadit, että lattia pitää tehdä täsmälleen samaan korkoon vanhan kanssa. Nyt se on. Olen sanani mittainen mies...". Rohkenin olla asiasta eri mieltä, että kun uutta asennetaan, pitää se tehdä priimaa ja ohjeiden mukaan. Eikä lattian vinous ole asennusohjeen mukaan sallittua. Taisi tasoitus jäädä tekemättä? "Joo, ei siinä sellaista alettu tekemään. Olis pian korko alakanu muuttumaan...". Yritin vielä sanoa, että kuivauksen tehnyt WD-kuivaus oli suositellut vanhan pohjanmateriaalin poistamista kauttaaltaan... "Joo, minä en sellaisille WD-kuivauksille juuri arvoa anna...". Tulipahan tuokin selväksi...
Sitten hra Haarala rupesi kehua retostamaan itseään, miten "hyvässä maineessa" hän on Espoossa, ei tarvitse edes mainostaa ja töitä riittää. Pidin mölyt mahassani, kun asiakkaan näkökulmani oli siihen astisten kokemuksen perusteella muodostunut aika tavalla erilaiseksi.
Pahempaa oli tulossa...
Haarala nimittäin soitti, että nyt keittiökalusteet ovat alustavassa asennuksessa, tiskiallas liimauksessa eikä mihinkään saisi koskea. Samaan hengenvetoon hra Haarala sanoi, ikään kuin ilmoitusluonteisesti, että hän laittaa uudet laatat vanhojen päälle. Hämmästyin tätä puolipiilotellen tehtyä ilmoitusta. Ilmoitin ykskantaan, ettei sellaista ole tapana tehdä, vaan vanhat laatat on ensin poistettava. Niinhän oli tehty päätyseinällekin, joskin uusittu levytys meni osittain sivuseinille jätetyn laatoituksen päälle. Olinhan tästä huomauttanut aiemmin. Hra Haarala kiihtyi, ja selvitti asian olevan "ihan lain mukainen" ja sellaista tehtävän käytännössä joka paikassa nykyään. Lainkohta jäi tosin siinä hätäkässä tarkastamassa. Verukkeita tuli solkenaan, milloin oli vesieristys menossa piloille ja milloin lattiaan tulisi kolhuja piikattavista lattioista ja sitä paitsi isänöitsijä...
Menin illalla katsomaan, mitä asunnossamme oikein tapahtui. Siellä kaameus sitten paljastui. Keittiökaapistot olivat joka suhteessa väärän mittaiset. Laattaepisodin perimäinen syykin selvisi. Kaapistot olivat pari senttiä alkuperäistä matalammat. Tämän seikan peitääkseen hra Haarala oli muuttanut laattojen jakoa laskemalla kaikkia rivejä pari senttiä alaspäin. Sen jälkeen hän oli lisännyt 2-3 cm soirot välitilan yläosaan. Päätyseinä oli vielä laatoittamatta kokonaan. Ehkä hra Haaralalle paljastui, etteivät uudet laatat enää riittäisi kasvaneen kulutuksen takia.... Laatat oli todellakin liimattu vanhojen päälle. Ne näkyivät uusien laattojen raoista selvästi, kun olivat alaosaltaan tyhjän päällä.
Alakaapistot olivat jotain sekundatuotteita, eivätkä sovittuja Novartin kaapistoja. Kaapistot ja pöytälevyt olivat liian leveitä. Tämä johtui siitä, että mitat oli otettu vanhoista kaapistoista, ennen kuin hra Haarala asensi päätyseinään alkuperäistä paksummat levyt. Levyt oli nekin asennettu vinoon ja seinän keskelle oli jätetty omituinen pullistuma. Liekö rakenne muuttanut muotoaan vesivahingon seurauksena, mene ja tiedä. Seurauksena oli, että pöytälevy oli molemmista päistään reilut 10 mm irti seinästä. Jos toisen pää painoi kiinni, toinen pää irtosi seinästä jo 20 mm. Pullistuman johdosta alakaappeja ei saanut suoraan. Toisen kaapin ja seinän väliin jäi sormen mentävä rako, toinen kaappi oli saatu seinään kiinni. Kaappien välissä oli tila tiskikoneelle. Tiskikoneen luukku oli alkuperäisessä rakenteessa samassa tasossa vieressä olevien kaappien ovien kanssa. Nyt ovet ja luukut tulisivat porrastetusti. Emme pitäneet ajatuksesta. Eikä tiskikonetta muutenkaan olisi saanut vanhalle paikalleen: Tiskiallas oli liimattu silikonilla tai vastaavalla niin taakse, ettei tiskikoneen "AquaStop"-murkula enää mahdu sille varattuun tilaan. Mitään sapluunaa ei altaan aukon sahauksessa oltu käytetty, jolloin aukko oli niin iso, etteivät altaan alla olevat kiinnitysruuvit ja pidikkeet enää tavoittaneet aukon reunoja. Allas jäi siis pelkän liimauksen varaan. Eipä tuo olisi pitkään kestänyt.
Koska alakaapistot eivät enää mahtuneetkaan paikoilleen, tuli myös kaapistojen päihin, samaan tasoon ylä- ja alakaapistojen kanssa tulevien pystykaappien asennuksessa ongelmia. Pystykaapit eivät enää sopineetkaan alkuperäisille paikoilleen, joten ne piti vääntää vinoon. Kaventuneiden asennustilojen johdosta oli hra Haarala yrittänyt jyrsiä pöytälevyjä lyhyemmiksi, jolloin niistä oli poistettu samalla päätyihin liimattu melamiinipinta. Liimauksen ja pinnan tarkoituksena on tehdä lastulevypinnasta vesitiivis. Nyt vesitiiviys oli omintakeisten muutostöiden johdosta menetetty, ja tiedossa olisi tason turpoaminen ennemmin tai myöhemmin.
Soitin hra Haaralalle. Urakoitsija oli postissa noutamassa valitsemiamme vetimiä hävittämiensä tilalle.
Selostin havaintoni. Hra Haarala väitti kiven kovaan, että kaapistot olivat täsmälleen saman korkuisia, kuin entisetkin. Siitä oli laser-mittauskuvat. Laatat olivat täsmälleen samalla tasolla, kuin entisetkin ja samoissa paikoissa.
Ehdotin kohteliaasti, että hra Haarala pysyisi totuudessa. Koska kaapistot olivat väärän kokoisia, niitä ei otettaisi virheellisinä vastaan ja ne pitäisi joka tapauksessa viedä pois ja vaihtaa uusiin, niin samalla hra Haarala voisi korjata laatoituksessa ja lattiassakin olevat virheet. Hra Haarala huusi, ettei hän korjaa yhtään mitään, vaan käy keräämässä kamansa asunnosta ja häipyy. Kerroin relamaation seuraavan perässä. Hra Haarala jatkoi huutamista, ettei haittaa yhtään.
Iltapäivän päätteeksi tehty pikainen tarkastuskäynti asunnossamme osoitti hra Haaralan sanansa mittaiseksi mieheksi. Hän oli kerännyt tavaransa ja häipynyt. Sen koommin emme ole kuulleet hra Haaralasta pihaustakaan. Sanansa mittainen mies... Totta puhui.
 |
| Pöytälevyn ja seinän väli |
 |
| Sokkelien välit heittävät yli 10 mm |
 |
| Laatat liimattu vanhojen laattojen päälle ja jakoa muutettu |
 | |||
| Alkuperäinen leipälaatikko ei mene paikoilleen, koska jää laattojen päälle. | Rako yläkaapin välissä 15 mm. |
 |
| Lattian vinoudesta johtuva sokkelin rako |
 | |
| Alkuperäinen leipälaatikko tulee 13mm yli yläkaapin reunasta. Alkuperäisenä tasan ilman rakoja |
Päivät 88 - 120
Joulun pyhien ja vuodenvaihteen hiljaisuus rikkoutui 7.1. hra Annalan sähköpostiin, jossa todettiin urakoitsijan käyneen ovellamme. Koska ovi oli takalukossa, urakoitsija oli niine hyvineen lähtenyt pois. Hra Annala harmitteli lähinnä sitä, että olimme laittaneet oven takalukkoon ja nyt remontti viivästyisi meidän takiamme.
Kannattaakin laittaa korvan taakse tämä herrojen Annala ja Mathlin erityislahjakkuus. He olivat jokaisessa käänteessä syyllistämässä asunnon omistajia omista virheistään ja laiminlyönneistään. Tässäkään tapauksessa meihin, asunnon omistajiin ei oltu yhteydessä etukäteen viikkojen hiljaisuuden aikana. Huomautimme hra Annalaa siitä, että vailla mitään tietoa remontin jatkumisesta tai aikatauluista, meillä on oikeus takalukita asuntomme siksi aikaa, kun asunnossa ei mitään tehdä.
Taas kirjelmöimme. Hra Mathlin vaati, että asuntoamme ei saa pitää takalukossa ollenkaan siltä varalta, että hra Haaralan päähän sattuisi pälkähtämään asunnossamme käynti. Ylimielisesti.
Huomautimme käymässämme kirjeenvaihdossa hra Mathlinille, että meillä on pelkästään vakuutusehtojen nojallakin oikeus ja velvollisuus pitää asuntomme takalukossa silloin, kun meillä ei ole tiedossa urakoitsijalla olevan tarvetta työskennellä siellä.
Asia eteni taas niin pitkälle, että jouduimme ilmoittamaan, että tarvitsemme tiedon asuntoon pääsystä pari päivää aikaisemmin. Halusimme myös tiedon, ketä asunnossamme milloinkin puuhastelee. Isänöitsijä Mathlin, ylimieliseen tyyliinsä ilmoitti, ettei aio tällaista raportointia ruveta harrastamaan.
Aika kului. Kun mitään ei tapahtunut ja mistään ei kuulunut mitään, oli aikaa perehtyä taloyhtiön aiempiin tilinpäätöksiin ym. kokousasiakirjoihin.
Ihmettelenkin, mistä taloyhtiö isännöitsijälle oikein maksaa? Etuisännöinti Ay:n taloustietojen perusteella isännöitsijälle maksetaan aivan liikaa. Taloustietojen perusteella Etuisännöinti Ay tuottaa voittoa peräti 30% liikevaihdosta. Se on meidän kaikkien rahaa maksettuna tyhjästä, jos palvelu on tuota tasoa. Tutkiskelinkin huvikseni isännöinti- ja henkilöstökulujen kehittymistä kymmenen viimeisen vuoden ajalta. Vuoden 2017 kulut olivat kolminkertaiset verrattuna vuoden 2007 kuluihin. Kulunut vuosikymmenen on kuitenkin pääosin ollut pitkään jatkunutta talouslaman aikaa, jolloin inflaatio ja vaikkapa elinkustannusindeksin kasvu on ollut hyvin maltillista. Ne, joilla on taloyhtiössä asunto tai asuntoja annettuna vuokralle tietävät hyvin, että vuokrankorotukset on tavallisesti sidottu elinkustannusindeksiin.
Käydyn kirjeenvaihdon jälkeen hra Annala ja hra Mathlin suvaitsivat ilmoittaa remonttitöiden jatkumisesta 9.1.
Huolehdimme takalukon avauksesta sovittuina aikoina. Urakoitsija Haarala ilmoitti sovitulla tavalla, milloin asunnossa oli tarve työskennellä ja milloin voitiin pitää takalukko päällä.
Urakoitsija Haarala ilmoitti tilanneensa valitsemamme parketit ja arveli niiden ehtivän helmikuun alkuun mennessä. Siihen asti oli tarkoitus purkaa vanha parketti pois kuljetettavaksi. Ja korjata keittiön seinässä olevat reklamoidut virheet.
Helmikuun puolivälissä Haarala pyysi takalukituksen avausta, jotta "parkettifirma" pääsisi töihin. Kun mielenkiinnosta kysyin, mikäköhän firma mahtaa olla kyseessä, hra Haaralan vastaus oli "noo, ne on pari kaveria Jyväskylästä, jotka usein käy täällä hommissa..." "Firma" ja "pari kaveria" jäi ikuisesti arvoitukseksi.
Hain asunnosta postit. Vanha parketti oli purettu pois. Vanha pohja näytti hyvin epämääräiseltä, mutta kaipa pojat tietävät, mitä tekevät...
Kannattaakin laittaa korvan taakse tämä herrojen Annala ja Mathlin erityislahjakkuus. He olivat jokaisessa käänteessä syyllistämässä asunnon omistajia omista virheistään ja laiminlyönneistään. Tässäkään tapauksessa meihin, asunnon omistajiin ei oltu yhteydessä etukäteen viikkojen hiljaisuuden aikana. Huomautimme hra Annalaa siitä, että vailla mitään tietoa remontin jatkumisesta tai aikatauluista, meillä on oikeus takalukita asuntomme siksi aikaa, kun asunnossa ei mitään tehdä.
Taas kirjelmöimme. Hra Mathlin vaati, että asuntoamme ei saa pitää takalukossa ollenkaan siltä varalta, että hra Haaralan päähän sattuisi pälkähtämään asunnossamme käynti. Ylimielisesti.
Huomautimme käymässämme kirjeenvaihdossa hra Mathlinille, että meillä on pelkästään vakuutusehtojen nojallakin oikeus ja velvollisuus pitää asuntomme takalukossa silloin, kun meillä ei ole tiedossa urakoitsijalla olevan tarvetta työskennellä siellä.
Asia eteni taas niin pitkälle, että jouduimme ilmoittamaan, että tarvitsemme tiedon asuntoon pääsystä pari päivää aikaisemmin. Halusimme myös tiedon, ketä asunnossamme milloinkin puuhastelee. Isänöitsijä Mathlin, ylimieliseen tyyliinsä ilmoitti, ettei aio tällaista raportointia ruveta harrastamaan.
Aika kului. Kun mitään ei tapahtunut ja mistään ei kuulunut mitään, oli aikaa perehtyä taloyhtiön aiempiin tilinpäätöksiin ym. kokousasiakirjoihin.
Ihmettelenkin, mistä taloyhtiö isännöitsijälle oikein maksaa? Etuisännöinti Ay:n taloustietojen perusteella isännöitsijälle maksetaan aivan liikaa. Taloustietojen perusteella Etuisännöinti Ay tuottaa voittoa peräti 30% liikevaihdosta. Se on meidän kaikkien rahaa maksettuna tyhjästä, jos palvelu on tuota tasoa. Tutkiskelinkin huvikseni isännöinti- ja henkilöstökulujen kehittymistä kymmenen viimeisen vuoden ajalta. Vuoden 2017 kulut olivat kolminkertaiset verrattuna vuoden 2007 kuluihin. Kulunut vuosikymmenen on kuitenkin pääosin ollut pitkään jatkunutta talouslaman aikaa, jolloin inflaatio ja vaikkapa elinkustannusindeksin kasvu on ollut hyvin maltillista. Ne, joilla on taloyhtiössä asunto tai asuntoja annettuna vuokralle tietävät hyvin, että vuokrankorotukset on tavallisesti sidottu elinkustannusindeksiin.
Käydyn kirjeenvaihdon jälkeen hra Annala ja hra Mathlin suvaitsivat ilmoittaa remonttitöiden jatkumisesta 9.1.
Huolehdimme takalukon avauksesta sovittuina aikoina. Urakoitsija Haarala ilmoitti sovitulla tavalla, milloin asunnossa oli tarve työskennellä ja milloin voitiin pitää takalukko päällä.
Urakoitsija Haarala ilmoitti tilanneensa valitsemamme parketit ja arveli niiden ehtivän helmikuun alkuun mennessä. Siihen asti oli tarkoitus purkaa vanha parketti pois kuljetettavaksi. Ja korjata keittiön seinässä olevat reklamoidut virheet.
Helmikuun puolivälissä Haarala pyysi takalukituksen avausta, jotta "parkettifirma" pääsisi töihin. Kun mielenkiinnosta kysyin, mikäköhän firma mahtaa olla kyseessä, hra Haaralan vastaus oli "noo, ne on pari kaveria Jyväskylästä, jotka usein käy täällä hommissa..." "Firma" ja "pari kaveria" jäi ikuisesti arvoitukseksi.
Hain asunnosta postit. Vanha parketti oli purettu pois. Vanha pohja näytti hyvin epämääräiseltä, mutta kaipa pojat tietävät, mitä tekevät...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)