AsOy Satoluiska ja vesivahinkohelvetti: Päivät 121 - 130: Kun kaikki meni pieleen. Aivan kaikki

Piipahdin hakemassa postit. "Parkettifirma" oli levittänyt 69 m2 parkettia yhdessä päivässä asuntomme lattialle. Tullessani "pojat" olivat jo lopettelemassa ja kehuivat, miten asunnossa ollut paha haju oli asennustyön yhteydessä "hävinnyt". Kummastelin mielessäni, mitä näillä kahdella oli keskenään tekemistä. Samassa yhteydessä urakoitsija Haarala äimisteli, miten valitsemassamme Tarkettin parketissa on niin huono lukkoponttijärjestelmä, kun ne eivät mene kiinni kunnolla. Kyllä Lamellan parketti olisi ollut parempi, kun se menee ihan kiinni.

Ihmettelin pontevaa lausuntoa, kun liikkeessä nähtävillä ollut malli oli saatu aivan saumattomasti kiinni. Olikohan "pojilla" ollut varmasti oikeat työkalut parketin asennukseen? Ja olikohan niillä varmasi ollut Tarkettin asennusohje käytössä?

Seuraavaksi odotettaisiin sitten keittiökalusteita ja laattoja...

Pukkilasta ilmoitettiin sitten, että tilaamamme laatat olisivat noudettavissa. Kävin hakemassa kaksi pakettia, 132 kappaletta laattoja. Tilaus oli mitoitettu alkuperäisen laatoituksen mukaan. Niitä oli seinässä kolmessa rivissä yhteensä 129 kappaletta. Vei laatikot asuntoon ja katselin hieman "parkettifirman" työn jälkeä. Kirjaston ovi ei jostain syystä mennyt kiinni. Ovi otti alaosastaan kiinni karmiin niin, että ovi meni noin 2 milliä karmin päälle. Kummallista. Ei kait seinän tai oven pitäisi liikkua, kun lattiaa tehdään. Aloin sitten katselemaan tarkemmin lattan ja oven suhdetta. Kun ovi oli auki, oli oven ja lattian välissä noi neljän millin rako. Kun ovi oli kiinni, tai siis karmia vasten, oli rakoa melkein 20 milliä. Piti oikein kaivaa vatupassi esille ja tarkastella lattiaa oikein sillä silmällä. Osoittautuikin, että lattia oli joka paikasta vinossa johonkin suuntaan.

Pahimmat vinoudet oli niissä kohdissa, mistä lattiapäällyste oli poistettu betonipintaa myöten.

Hra Haarala soitteli koska olisi tarve päästä tuomaan keittiökalusteita asuntoon. Samassa yhteydessä sovittiin tapaaminen asunnossa jo samalle päivälle. Ajoin asunnolle ja kohta saapui Haaralakin pitkän vatupassin kanssa sinne. Mittailtiin lattioita ja Haarala tuumaili, että "onhan näitä heittoja, mutta niin on kuulemma uusissakin taloissakin, eikä niitä tavarantarkastajatkaan määrää korjattaviksi.." Sitä mukaa, kun heitot pahenivat, koveni ääni kellossa: "Ittehän vaadit, että lattia pitää tehdä täsmälleen samaan korkoon vanhan kanssa. Nyt se on. Olen sanani mittainen mies...". Rohkenin olla asiasta eri mieltä, että kun uutta asennetaan, pitää se tehdä priimaa ja ohjeiden mukaan. Eikä lattian vinous ole asennusohjeen mukaan sallittua. Taisi tasoitus jäädä tekemättä? "Joo, ei siinä sellaista alettu tekemään. Olis pian korko alakanu muuttumaan...". Yritin vielä sanoa, että kuivauksen tehnyt WD-kuivaus oli suositellut vanhan pohjanmateriaalin poistamista kauttaaltaan... "Joo, minä en sellaisille WD-kuivauksille juuri arvoa anna...". Tulipahan tuokin selväksi...

Sitten hra Haarala rupesi kehua retostamaan itseään, miten "hyvässä maineessa" hän on Espoossa, ei tarvitse edes mainostaa ja töitä riittää. Pidin mölyt mahassani, kun asiakkaan näkökulmani oli siihen astisten kokemuksen perusteella muodostunut aika tavalla erilaiseksi.

Pahempaa oli tulossa...

Haarala nimittäin soitti, että nyt keittiökalusteet ovat alustavassa asennuksessa, tiskiallas liimauksessa eikä mihinkään saisi koskea. Samaan hengenvetoon hra Haarala sanoi, ikään kuin ilmoitusluonteisesti, että hän laittaa uudet laatat vanhojen päälle. Hämmästyin tätä puolipiilotellen tehtyä ilmoitusta. Ilmoitin ykskantaan, ettei sellaista ole tapana tehdä, vaan vanhat laatat on ensin poistettava. Niinhän oli tehty päätyseinällekin, joskin uusittu levytys meni osittain sivuseinille jätetyn laatoituksen päälle. Olinhan tästä huomauttanut aiemmin. Hra Haarala kiihtyi, ja selvitti asian olevan "ihan lain mukainen" ja sellaista tehtävän käytännössä joka paikassa nykyään. Lainkohta jäi tosin siinä hätäkässä tarkastamassa. Verukkeita tuli solkenaan, milloin oli vesieristys menossa piloille ja milloin lattiaan tulisi kolhuja piikattavista lattioista ja sitä paitsi isänöitsijä...

Menin illalla katsomaan, mitä asunnossamme oikein tapahtui. Siellä kaameus sitten paljastui. Keittiökaapistot olivat joka suhteessa väärän mittaiset. Laattaepisodin perimäinen syykin selvisi. Kaapistot olivat pari senttiä alkuperäistä matalammat. Tämän seikan peitääkseen hra Haarala oli muuttanut laattojen jakoa laskemalla kaikkia rivejä pari senttiä alaspäin. Sen jälkeen hän oli lisännyt 2-3 cm soirot välitilan yläosaan. Päätyseinä oli vielä laatoittamatta kokonaan. Ehkä hra Haaralalle paljastui, etteivät uudet laatat enää riittäisi kasvaneen kulutuksen takia.... Laatat oli todellakin liimattu vanhojen päälle. Ne näkyivät uusien laattojen raoista selvästi, kun olivat alaosaltaan tyhjän päällä.

Alakaapistot olivat jotain sekundatuotteita, eivätkä sovittuja Novartin kaapistoja. Kaapistot ja pöytälevyt olivat liian leveitä. Tämä johtui siitä, että mitat oli otettu vanhoista kaapistoista, ennen kuin hra Haarala asensi päätyseinään alkuperäistä paksummat levyt. Levyt oli nekin asennettu vinoon ja seinän keskelle oli jätetty omituinen pullistuma. Liekö rakenne muuttanut muotoaan vesivahingon seurauksena, mene ja tiedä. Seurauksena oli, että pöytälevy oli molemmista päistään reilut 10 mm irti seinästä. Jos toisen pää painoi kiinni, toinen pää irtosi seinästä jo 20 mm. Pullistuman johdosta alakaappeja ei saanut suoraan. Toisen kaapin ja seinän väliin jäi sormen mentävä rako, toinen kaappi oli saatu seinään kiinni. Kaappien välissä oli tila tiskikoneelle. Tiskikoneen luukku oli alkuperäisessä rakenteessa samassa tasossa vieressä olevien kaappien ovien kanssa. Nyt ovet ja luukut tulisivat porrastetusti. Emme pitäneet ajatuksesta. Eikä tiskikonetta muutenkaan olisi saanut vanhalle paikalleen: Tiskiallas oli liimattu silikonilla tai vastaavalla niin taakse, ettei tiskikoneen "AquaStop"-murkula enää mahdu sille varattuun tilaan. Mitään sapluunaa ei altaan aukon sahauksessa oltu käytetty, jolloin aukko oli niin iso, etteivät altaan alla olevat kiinnitysruuvit ja pidikkeet enää tavoittaneet aukon reunoja. Allas jäi siis pelkän liimauksen varaan. Eipä tuo olisi pitkään kestänyt.

Koska alakaapistot eivät enää mahtuneetkaan paikoilleen, tuli myös kaapistojen päihin, samaan tasoon ylä- ja alakaapistojen kanssa tulevien pystykaappien asennuksessa ongelmia. Pystykaapit eivät enää sopineetkaan alkuperäisille paikoilleen, joten ne piti vääntää vinoon. Kaventuneiden asennustilojen johdosta oli hra Haarala yrittänyt jyrsiä pöytälevyjä lyhyemmiksi, jolloin niistä oli poistettu samalla päätyihin liimattu melamiinipinta. Liimauksen ja pinnan tarkoituksena on tehdä lastulevypinnasta vesitiivis. Nyt vesitiiviys oli omintakeisten muutostöiden johdosta menetetty, ja tiedossa olisi tason turpoaminen ennemmin tai myöhemmin.

Soitin hra Haaralalle. Urakoitsija oli postissa noutamassa valitsemiamme vetimiä hävittämiensä tilalle.

Selostin havaintoni. Hra Haarala väitti kiven kovaan, että kaapistot olivat täsmälleen saman korkuisia, kuin entisetkin. Siitä oli laser-mittauskuvat. Laatat olivat täsmälleen samalla tasolla, kuin entisetkin ja samoissa paikoissa.

Ehdotin kohteliaasti, että hra Haarala pysyisi totuudessa. Koska kaapistot olivat väärän kokoisia, niitä ei otettaisi virheellisinä vastaan ja ne pitäisi joka tapauksessa viedä pois ja vaihtaa uusiin, niin samalla hra Haarala voisi korjata laatoituksessa ja lattiassakin olevat virheet. Hra Haarala huusi, ettei hän korjaa yhtään mitään, vaan käy keräämässä kamansa asunnosta ja häipyy. Kerroin relamaation seuraavan perässä. Hra Haarala jatkoi huutamista, ettei haittaa yhtään.

Iltapäivän päätteeksi tehty pikainen tarkastuskäynti asunnossamme osoitti hra Haaralan sanansa mittaiseksi mieheksi. Hän oli kerännyt tavaransa ja häipynyt. Sen koommin emme ole kuulleet hra Haaralasta pihaustakaan. Sanansa mittainen mies... Totta puhui.