AsOy Satoluiska kutsui osakkaat ylimääräiseen yhtiökokoukseen päättämään LVIS-saneerausurakasta, eli ns. putkiremontista.Samalla päätettiin myös putkiremonttiin suoranaisesti liittymättömästä kattoremontista ja muutamasta muusta jutusta, jotka eivät nekään liittyneet putkiremonttiin.
Taloyhtiö oli tilannut kokouksen puheenjohtajaksi oikein Kiinteistöliiton lakimiehen. Kiinteistöliiton edustusta muistettiin hehkuttaa useaan otteeseen, että tyhmimmällekin kävi selväksi kokousta johtavan nyt Kiinteistöliiton edustaja.
Kysyttäessä ketä Kiinteistöliitto oikein edustaa tämä lakimies muuttui kovin ujoksi, eikä ryhtynyt siitä taloyhtiön osakkaille tekemään tarkempaa selkoa. Kiinteistöliiton kotisivuilta tosin on selkeästi nähtävissä, että Kiinteistöliitto edustaa taloyhtiöiden hallituksia ja isännöitsijöitä. Kiinteistöliitto ei siis edusta osakkaita mitenkään, vaan tukee hallituksia ja isännöitsijöitä jyräämään tavalliset osakkaat. Erityisen innokkaasti Kiinteistöliitto tukee jäsenyritystensä hallituksia ja isännöitsijöitä laistamaan lakisääteiset velvollisuutensa taloyhtiön osakkaiden oikeuksia koskevissa asioissa. Enimmäkseen Kiinteistöliiton neuvontapalvelut koskevat tapauksia, joissa osakkaan huoneisto pitää ottaa taloyhtiön hallintaan sekä näissä tapauksissa osakkaan häätämisessä omistamastaan asunnosta. Niitä osakkaita, joiden maksukyky tulevassa putkiremontissa pettää, eivätkä he kykene maksamaan asuntoaan uudestaan, odottaa julma kohtalo taloyhtiön hallituksen ja Kiinteistöliiton käsittelyssä.
Herkkusienimenetelmä urakoitsijan valintaan liittyvissä kysymyksissä jatkuu. Hallitus toi osakkaille päätettäväksi tasan yhden vaihtoehdon kertomatta ja avaamatta millään tavalla kyseisen rakennusyrityksen valintaan vaikuttaneita perusteita.
Valittavaksi tuotu urakoitsija on rakennusliikkeen tytäryhtiö, jolla on kovin pieni liikevaihto ja yritys on pari vuotta vanha. Liikevaihto on usein merkittävä tekijä urakoitsijan uskottavuutta arvioitaessa. Liikevaihto ja tulos osoittavat, miten yrityksen voidaan arvioida suoriutuvan urakastaan. Yleensä tätä uskottavuutta pyritään vahvistamaan jo tarjouskilpailuvaiheessa sulkemalla kilpailutuksesta tietyn liikevaihdon alittavat yritykset pois tai asettamalla kilpailutuksessa sellainen raja, joka yrityksen on näytettävä ylitetyn.
Kovasti hallituksen puheenjohtaja ja vaihdettu projektipäällikkö kehuivat tuomaansa yritystä ja vakuuttivat yritystä arvioidun monilla kriteereillä. Yhtään kriteeriä vain ei osakkaille kerrottu. Hyvään tapaan kuuluu, että hallitus tuo vaikkapa kolme eniten pisteitä saanutta ehdokasta yhtiökokouksen päätettäväksi. Valintakriteeristön laatiminen ja avaaminen ei ole mitään rakettitiedettä, erityisesti kun vaihdettu uusi projektipäällikkö ainakin osakkaille kerrotun mukaan on erittäin kokenut kilpailutusten tekijä. Ilmeiseti hallitus pitää osakkaita niin tyhminä, ettei valitakriteereitä tarvitse kertoa. Huolestuttavaa tietysti on sellainen mahdollisuus, ettei mitään kriteereitä ole laadittu, vaan hallitus on valinnut urakoitsijan musta tuntuu-menetelmällä. Meitä olisi toki kiinnostanut se, millä perusteilla hallitus sivuutti muutaman luotettavan ja ison toimijan. Arviointikriteristön laatiminen kilpailutuksessa on ihan normaali menettely. Riittää, että haetaan muutama kriteeri, niille annetaan tarvittaessa painokeroimia, pistetytetään tarjoukset ja sen jälkeen lasketaan pisteet yhteen ja laitetaan tarjoukset paremmuusjärjestykseen. Ei siinä mitään sen kummempia tarvita. Hinta toki voi olla yksi kriteeri. Se ei kuitenkaan voi olla ainoa kriteeri, koska varsinkin julkisissa hankinnoissa tunnetaan käsite "kokonaistaloudellisesti edullisin". Siihen liitetään silloin arviot urakoitsijan uskottavuudesta esimerkiksi noudatettavan laatujärjestelmän osalta. Nyt ehdolle tuodulla urakoitsijalla ei ole auditoitua laatujärjestelmää. Laatujärjestelmä ei tarkoita välttämättä sitä, että urakoitsija tekisi laadultaan hyvää työtä. Se tarkoittaa sitä, että yritys noudattaa dokumentaatiossaan standardeja menetelmiä. Työn vaiheiden kuvaukset on tehty niin, että ne noudattavat hyvää rakennustapaa ja yritys on sitoutunut noudattamaan rakennusmääräyskokoelman määräyksiä, eli ns. hyvää rakentamistapaa. Yrityksen edustajat toki yhdestä suusta vakuuttivat, että heillä on sellainen ohjeistus.
Yrityksen nyrkkipajaluonteisuus ilmeni esimerkiksi siinä, että yrityksen julkikuva, WWW-sivut olivat päivittämättä khden vuoden ajalta. Hallituksen puheenjohtaja tietysti yritti kääntää tämänkin yrityksen vahvuudeksi väittämällä yrityksen keskittyvän enemmän urakoihinsa, kuin julkikuvaansa. Uskokoon, ken haluaa. Pikemminkin tuollainen pikku detalji osoittaa huolimattomuutta. Voikin kysyä, ostaisitko käytetyn auton sellaisilta, joiden kuvasto on kaksi vuotta vanhaa?
Pyytämättä palaa mieleen taloyhtiön ovi- ja ikkunaremontti 2012. Sama hallituksen puheenjohtaja ajoi tietyn yrityksen valintaa kilpailuttamatta. Yritys toteutti ns.malliremontin samaisen hallituksen puheenjohtajan asuntoon. Remontin valmistuttua malliasuntoa ei enää saanutkaan käydä katsomassa, onko oman asunnon remontti tehty samaan laatutasoon hallituksen puheenjohtajan asunnon kanssa. Sittemminhän kävi ilmi, että ovi- ja ikkunaremontti oli tehty täysin ala-arvoisesti. Ikkunoita oli asennettu vinoon karmeineen ja urakoitsija kieltäytyi korjaamasta vinoon asentamiaan ikkunoita. Karmin ja seinän välit oli tiivistetty huonosti, jos ollenkaan. Peitelistat olivat sekundaa ja vettä ja/tai kosteutta pääsi rakenteisiin puutteellisen tiivistyksen takia. Meidän asunnostamme löytyi tarkemmassa tarkastuksessa ikkunoita, joista puuttui uretaanitiivistys isoista osista saumoista, joista tuuli ja kosteus pääsivät sisään. Mitä ilmeisimmin asentajan uretaanivaahtopurkki oli päässyt tyhjenemään ennen aikojaan. Uutta purkkia ei viitsitty hakea, vaan lyötiin kylmästi peitelistat paikoilleen. Eihän sitä kukaan huomaa ja jos joku palelee, se on joku muu. Puutteet jätettiin kylmästi korjaamatta. Olihan samainen hallituksen puheenjohtaja silloinkin urakoitsijan paras kaveri, joka henkilökohtaisesti kävi haukkumassa puutteista reklamoineet osakkaat. Monet osakkaat ovat vuosikausia valittaneet vedosta ja huurtuvista ikkunoista, mutta hallitus ei ole laittanut tikkua ristiin puutteiden selvittämiseksi ja korjaamiseksi. Standardi toimintatapamalli taloyhtiössä, jota hallituksen puheenjohtaja pitää omana hiekkalaatikkonaan. Ovien ja ikkunoiden takuuaikakin päättyi sopivasti viime vuonna.
Tätä taustaa vasten ei ole ihme, ettei kukaan ole käynyt katsomassa valituksi tulleen urakoitsijan referenssikohteita. On kuulemma soiteltu joihinkin kohteisiin ja ovat kuulemma olleet tyytyväisiä.
Missään vaiheessa ei ole kerrottu myöskään ns. malliasunnon pystyttämisestä. Sellainen on nykyisin pääsääntö, jotta osakkaat pääsevät tutustumaan urakoitsijan työn jälkeen sekä valittuihin materiaaleihin. Osakkaat ovat toki yhtiökokouksessaan hyväksyneet hankesuunnitelman ja siinä tehdyt materiaalivalinnat, kuten sähköiset pyyhekuivaimet. Projektisuunnitelmaa ei osakkaille ole toimitettu. Odotankin suurella mielenkiinnolla, mihin urakoitsija tulee pystyttämään tällaisen mallitilan.
Toistaako historia itseään? Olihan samainen hallituksen puheenjohtaja ollut 2015 johtamassa hallituksen kokousta, jossa hallitus oli päättänyt korvata osakkaiden kylpyhuoneremontteja lattialämmityksen asentamiseksi. Hallitus kieltäytyy sitkeästi kertomasta osakkaille sitä, mihin asuntoihin on tehty korjauksia muiden osakkaiden kustannuksella. Tiedossa on, että samaisen hallituksen puheenjohtajan asunto sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa. Tiedossa on myös, että ensimmäisen kerroksen asukkaat ovat valitelleet lattioiden kylmyyttä sen jälkeen, kun alapuolisen kellarin lämmitys oli kytketty irti. Tähän palataan myöhemmin.
Ylimääräinen yhtiökokous hyväksyi myös yhtiön omistamien ns. talonmiehen asuntojen myynnin putkiremontin kustannusten kattamiseksi. Marssijärjestys oli mielenkiintoinen, koska yhtiöjärjestyksen mukaan po. asunnot ovat yhtiön hallussa, eikä niitä ole muutettu osakkeiksi. Yhtiöjärjestykseen pitää tehdä muutos, joka vaatii osakkaiden enemmistön hyväksynnän, kun osakemäärää muutetaan. Asunnot ovat myös pieniä ja huonosti hoidettuja, joten eipä niistä kovin paljoa ole odotettavissa. Osakkaat toki maksavat niidenkin remontin. 30 vuoden lainakustannukset tarkoittavat sitä, että jokainen osakas joutuu lunastamaan asuntonsa uudelleen. Valtava yhtiölainaosuus tulee alentamaan asuntojen hintoja radikaalisti, joten sama vaikutus on näidenkin asuntojen hintoihin. Kauppahintatilastojen mukaan taloyhtiön asuntojen hinta on nyt keskimäärin 1.500,- euroa m2. Remontti tulee kuitenkin maksamaan keskimäärin 2.000,- euroa m2. Jos asunnossa olevan yhtiölainan määrä on suurempi, kuin asunnon käypä arvo, niin kuka on valmis maksamaan sellaisesta asunnosta mitään? Erityisesti senkään takia, että historiatietojen valossa taloyhtiön remonttien laatu on ollut heikko, vaikka on maksettu priimasta.
