Pidettiinpä ylimääräinen yhtiökokous hallituksen kutsusta. Esityslistalla oli erikoisia asioita, kattokorjauksen yhdistäminen putkiremonttiin, sähkömaksun perustuminen osakemääriin putkiremontin jälkeenkin, lattialämmityksen muuttaminen putkiremontin perustasoon sekä hallituksen täydentäminen varajäsenellä ja mahdollisesti uuden varajäsenen valitseminen.
Esityslistalta pudotettiin viimeinen asiakohta tarpeettomana pois. Aiemmin hallituksesta pudotettu puheenjohtajana toiminut henkilö hinkuaa kovasti takaisin hallitukseen. Esityslistan karsiminen perustui asunto-osakeyhtiölakiin (vähintään kolme jäsentä hallituksessa) ja yhtiöjärjestykseen (3-5 jäsentä), joiden perusteella kohta oli tarpeeton. Heräsi kuitenkin epäilys, että varajäsen on lain vastaisesti osallistunut hallituksen työskentelyyn. Lain mukaan varajäsen voi osallistua sellaiseen hallituksen kokoukseen, jossa muuten olisi alle lain vaatimat kolme jäsentä paikalla. Lisäksi taloyhtiön varsinainen yhtiökokous pidettänee pikapuoliin ja siellä hallitus tulee valittavaksi kokonaisuudessaan. Toiseen ja kolmanteen kohtaan liittyen putkahti ilmoille ote hallituksen pöytäkirjasta vuodelta 2015, joka oli vaikeudetta kokoontunut kolmella varsinaisella jäsenellä ilman varajäsentä.
Kattoasia meni vähäisellä keskustelulla ja korjaushan on tehtävä. Kysymys vain kuuluu, miksi se piti liittää putkiremonttiin, kun ei se siihen mitenkään suoraan liity? Rahaakaan ei remonttiin ole missään varattu. Kattoputkiremontista aan voi tulla niin kallis, ettei kukaan anna sen suuruisia lainoja näin huonosti hoidetulle yhtiölle.
Toisena kohtana hallitus esitti kokoukselle, että yhtiössä jatkettaisiin sähkömaksujen perimistä asunnon hallintaan oikeuttavien osakkeiden määrään perustuen. Erikoinen menettely juontaa juurensa taloyhtiön alkuhämäristä 1974, kun käytäntö oli otettu käyttöön. Taloyhtiö hankki kaiken sähkön yhdenmittarin kautta ja jyvitti laskun osakkaille omistetun osakemäärän mukaisesti.
Asunto-osakeyhtiölaki on kuitenkin muuttunut vuonna 2009 ja nyt menettelyn mukainen päätös on lain vastainen. Kyseessä on muuttuva kustannus, jonka laskutus ei perustu todelliseen kulutukseen. Kyseessä on siten sosiaalinen tulonsiirto isojen asuntojen omistajilta pienempien ja alemmissa kerroksissa olevien asuntojen omistajille, jotka siis saavat oikeudetonta etua isompien asuntojen omistajien kustannuksella. Ero todellisen kulutuksen ja osakepohjaisen laskutuksen välillä on merkittävä. Tapauksessa, jossa on esimerkiksi enää kaksi asukasta isossa asunnossa, maksavat osakkaat kaksinkertaisesti todelliseen kulutukseen verrattuna. Meidän tapauksessamme olemme maksaneet kokonaan turhasta, kun asuntomme on ollut asumisekelvoton useita vuosia. Vaikka emme kuluta sähköä lainkaan, maksamme silti täyden sähkölaskun osakemäärän perusteella ja joku muu saa sen verran sähköä meidän kustannuksellamme. Ei siis ihme, että useat isojen asuntojen nettomaksajat älähtivät tästä.
Perinteiseen Perähikiän työväenyhdistyksen tapaan päätöskin syntyi osaamattoman puheenohtajan toimin virheellisesti ja lain sekä yhtiöjärjestysen vastaisesti. Puheenjohtaja ilmoitti rempseästi, että sitten äänestetään ja pyysi nostamaan käsiä ylös ja ääntenlaskija laski käsien määrän. Pieleen meni. Lain ja yhtiöjärjestyksen mukaan jokaisella osakkaalla on käytössään omistamiensa osakkeiden mukainen äänimäärä. Niitä ei nyt laskettu. Toiseksi, kokous päättää käytettävästä äänestytavasta, ei puheenjohtaja.
Kolmas kohta liittyi edelliseen ja oli jälleen osoitus siitä, miten hallitus ja isännöitsijä johtavat osakkaita tahallaan harhaan. Piti tehtämän päätös siitä, että taloyhtiö määrittää lattialämmityksen asentamisen putkiremontissa "yhtiön perustasoon". Osakkaita johdettiin tahallaan harhaan, koska osakkaat olivat jo aikaisemmin päättäneet hyväksyä putkiremontin hankesuunnitelman, jossa perustasoon määriteltiin sähkölämmitteinen pyyhekuivain, eli ns. rättipatteri. Hallituksen olisi tullut tuoda asia kokoukselle hankesuunnitelman muutoksena eikä erillisenä asiana. Nyt on tavallaan lainvoimainen päätös siitä, että perustasona on rättipatteri, kun hankesuunnitelmaa ei ole muutettu ja sitten tämä osakkaita harhauttamalla saatu päätös, joka lienee pätemätön lain silmissä.
Tällaisen päätöksen ujuttaminen on varsin likaista peliä. Päätös käytännössä kasvattaa toiselle osakkaille annettavaa oikeudetonta etua, kun sähkönkulutus kasvaa noin 30% ja ylemmissä kerroksissa asuvien nettomaksajien maksutaakka kasvaa. Taloyhtiössä nimittäin osakemäärät vaihtelevat paitsi asunnon koon, myös asunnon sijaintikerroksen mukaan. Mitä ylempänä ja mitä isommassa asunnossa asut, sitä korkeammat oat myös vastikkeet.
Keskustelun tiimellyksessä kävikin ilmi, että taloyhtiö oli korvannut noin 20 osakkaalle 149:stä lattialämmityksen asentamisen. Sähkölaskutusta ei tietenkään ollut muutettu, joten 129 osakasta maksoi usean vuoden ajan näiden 20 osakkaan lattialämmityksen kustannukset.
Keskusteluissa kävi myös ilmi, että lattialämmityksiä olivat ns. mukavuuslämmityksenä asennuttaneet taloyhtiön (siis osakkaiden) rahoilla erityisesti ensimmäisen kerroksen asukkaat ja osakkaat. Taloyhtiö oli jossain vaiheessa lopettanut kellarikerrosten lämmittämisen, jolloin lattiat tulivat kylmiksi. Eipä ihme, että tämä halituksen varajäsen ensimmäisen kerroksen asukkaana innokkaasti oli ajamassa näitä kahta kohtaa saadakseen lämpimän lattian muiden, erityisesti nettomaksajien piikkiin. Sama hallituksen varajäsen oli toiminut hallituksen puheenjohtajana ikkunaremontin aikoihin ja oli asennuttanut omaan asuntoonsa ns. malli-ikkunat. Ne ikkunat, joita ei sitten ikkuna- ja oviremontin jälkeen saanut enää käydä katsomassa ja vertaamassa sarjatuotantona omaan asuntoon asennettuihin ikkunoihin. Selvitettäväksi jää, olivatko huonosti asennetut ikkunat vaikuttaneet myös lattioiden lämpötiloihin, joista sitten oli kompensoitu nettomaksajien kustantamilla lattialämityksillä. Niinpä.
